Yöllä heräsin siihen kun joku käpertyi viereeni. Liam ja Mike olivat luonani yökylässä, kuten monesti aiemminkin, eivätkä vanhempani enää kysyneet mitään, he varmasti tiesivät ettei kaikki ollut kunnossa Liamin ja Miken kotona. Vaikka Liam ei ollut aiemmin tehnyt näin enkä nähnyt mitään pimeässä huoneessa, tiesin että se oli hän. Makasin jännittyneenä ja toivoin ettei kukaan heräisi, kun Liam kuiskasi hiljaa: “Ethän anna kenenkään satuttaa minua?”
Kaksi viikkoa myöhemmin heidän äitinsä yhtäkkiä ilmoitti heidän muuttavan toiselle puolelle maata. Vaikka tiesinkin sen johtuvan siitä, että pojat olisivat turvassa isäpuoleltaan, en halunnut heidän lähtevän. Voisinhan minä aina soittaa Mikelle, mutta en koskaan näkisi heitä, ja minun täytyi myöntää, että ikävöisin eniten Liamia. En ymmärtänyt, missä vaiheessa olin alkanut välittää hänestä näin paljon.
Kaksi viikkoa myöhemmin heidän äitinsä yhtäkkiä ilmoitti heidän muuttavan toiselle puolelle maata. Vaikka tiesinkin sen johtuvan siitä, että pojat olisivat turvassa isäpuoleltaan, en halunnut heidän lähtevän. Voisinhan minä aina soittaa Mikelle, mutta en koskaan näkisi heitä, ja minun täytyi myöntää, että ikävöisin eniten Liamia. En ymmärtänyt, missä vaiheessa olin alkanut välittää hänestä näin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti