Katsoin edessäni seisovia sotilaita, mutta vaikka he olivatkin paljon paremmin aseistautuneita kuin me, en ollut peloissani. Minulla ei ollut mitään menetettävää, olin valmis kuolemaan vapauden ja paremman yhteiskunnan puolesta. En ollut enää pitkään aikaan ollut viaton ja puhdas niin kuin Enkelit tavallisesti olivat.
Seitsemän vuotta sitten olin huomannut selässäni höyheniä ja kertonut niistä vanhemmilleni, kuvitellen että he olisivat auttaneet ja suojelleet minua, mutta sen sijaan he olivat kauhistuneet ja kiidättäneet minut viranomaisille. Vanhempani olivat aina olleet ihannekansalaisia: työskennelleet ahkerasti valittamatta pienestä palkasta, uskoneet kaiken mitä uutisissa kerrottiin eivätkä koskaan kyseenalaistaneet mitään, edes viihdettä tai kuluttamista. Näin jälkikäteen ajateltuna vanhempieni toiminta tuntui itsestäänselvältä, valtion propaganda oli hämärtänyt heidän käsityksensä oikeasta ja väärästä ja he luulivat toimivansa oikein, niin käsittämättömältä kuin se tuntuikin.
Jouduin koulutukseen missä meidän tahtomme murrettiin. Saatoimme olla päiväkausia ilman ruokaa tai unta, minkä lisäksi meitä pahoinpideltiin ja nöyryytettiin jatkuvasti. Sitä helvettiä kesti kolme kuukautta ja luulin ettei mikään voisi olla pahempaa, mutta olin väärässä. Koulutuksen jälkeen minut myytiin jollekin paikalliselle poliitikolle, joka käytti minua hyväkseen.
Jäätyäni ensimmäisen kerran verta vuotavana ja itkien makaaman kellarin lattialle, jotain särkyi sisälläni. Muut ihmiset olivat jo kauan sitten hylänneet ja unohtaneet minut, mutta nyt minäkin kadotin itseni. Sen päivän jälkeen olin tyhjä, tuijotin vain eteenpäin pystymättä puhumaan. En tuntenut mitään, tehtiin minulle mitä tahansa, oli kuin olisin eksynyt pääni sisälle.
En varmasti olisi säilynyt hengissä pitkään ellei toinen, noin 14-vuotias poika, olisi ruokkinut ja huolehtinut minusta. Lopulta, luultavasti muutaman kuukauden kuluttua, meidät pelastettiin ja vietiin Angel Cityyn, missä olin vuosien kuluessa vähitellen toipunut. En silti koskaan tulisi ehjäksi tai voisi unohtaa mitä minulle oli tehty. Nyt oli tullut minun aikani kostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti