No more sorrow (Unohdetut 16.luku)

Mustaan pukuun pukeutunut mies nousi autosta hämärällä kadulla yksityisen klubin edessä. Klubi sijaitsi keskustan reunamilla, vain muutaman korttelin päässä järjestettiin laittomia kihdytysajoja ja sähkölinjojen päällä roikkui kenkiä, merkkinä joko jengiläisten kuolinpaikasta tai huumeiden myynnistä, Henry Evergreeniä ei koskaan ollut kiinnostanut kummasta oli kyse.

Toisessa suunnassa, josta hän oli juuri tullut, oli kalliita hotelleja ja trendikkäitä, nuorten suosimia yökerhoja, monet niistä hänen omistamiaan. Siellä olisi ollut huomattavasti miellyttävämpää tavata, hän ei pitänyt jengeistä tai huumeista, mutta hän ei myöskään halunnut poliisien tai toimittajien saavan tietää totuutta hänen liiketoimistaan. Hän, kuten kaikki poliitikot ja pankkiirit, oli sotkeutunut likaisempiin asioihin kuin monet vankilassa istuvat.

Koskaan hän ei ollut tuntenut myötätuntoa tai rakkautta, mutta viime aikoina hänestä oli tuntenut kuin hän olisi kuollut sisältä. Hän oli kuin kone joka tavoitteli menestystä ja valtaa, ja tallasi kaikki jalkoihinsa, eikä hän enää tiennyt osaisisiko hän nauraa. Sitten hän pudisti päätään, nyt ei ollut aikaa rypeä itsesäälissä.

Hän oli tullut tapaamaan tänne NSA.n johtajaa ja joitakin kongressiedustajia, Suburbiasta oli nimittäin kuulunut huolestuttavia huhuja. Poliisit olivat joko vaihtaneet puolta tai otettu vangiksi ja armeija kieltäytyi hyökkäämästä omia kansalaisia vastaan. Näytti siltä ettei mitään ollut tehtävissä, mutta he eivät voineet antaa niiden kapinallisten voittaa, tai kaikki hajoaisi käsiin. Hän tiesi että he olivat menneet liian pitkälle, pelotelleet ja vakoillet ihmisiä, puhumattakaan kaikesta minkä he olivat salanneet, tai verestä minkä he olivat pesseet käsistään rahalla.

Jos se kaikki paljastuisi massoille...Hän tunsi kauhun väristyksiä sitä ajatellessaan, mikään ei pystyisi pidättelemmään sitä turhautunutta ja raivostunutta väkijoukkoa. Maailma kokisi valtavan muutoksen, eikä siitä selvittäisi ilman menetyksiä.

 

Are you lost
In your lies
Do you tell yourself I don't realize

Your crusade's a disguise
Replace freedom with fear
You trade money for lives

I'm aware of what you've done

No, No more sorrow
I've paid for your mistakes
Your time is borrowed
Your time has come to be replaced

I see pain
I see need
I see liars and thieves
Abuse power with greed

I had hope
I believed
But I'm beginning to think that I've been deceived

You will pay for what you've done

Lyrics are from No More Sorrow by Linkin Park