Kolmeen vuoteen ei tapahtunut juuri mitään, Nat harjoitteli jousiammuntaa ja luki paljon, elämä kulki tavalliseen tapaansa. Eräänä lämpimänä toukokuun päivänä Nat, josta oli tullut kylän paras jousiampuja, lähti metsästämään Varjotassun kanssa. Iltapäivällä, heidän ollessa matkalla takaisin kylään, mustapukuiset miehet kävivät Natin kimppuun.
“Katsokaas kuka me saatiin kiinni. Itse Kultasilmän poika! Kyllä Pimeyden valtias nyt on tyytyväinen”, eräs lihaksikkaimmista miehistä rehenteli. “Pösilö, älä sano hänen nimeään, haluatko että kaikki saavat tietää meidän olevan pimeänkulkijoita? Että minun pitääkin sietää tuollaisia ääliöitä, mutta Viimeisen taistelun jälkeen harva on halunnut liittyä meihin”, joukon johtaja huokaisi sitoessaan Natin kädet.
Varjotassu yritti epätoivoisesti taistella vastaan, mutta miehiä oli aivan liikaa. “Mitä minä voin tehdä? Minun täytyy hakea apua, mutta kuinka saan ihmiset ymmärtämään? Jos vain murisen heille, he häätävät minut pois”, susi mietti juostessaan. “Olisinpa ihminen!”,hän toivoi ja tunsi kuinka hänen jalkansa ja kätensä alkoivat venyä.
Hei, huomasin että kijoittelet sivustolle finfanfun ja haluaisin tietää nimimerkkisi siellä? Olisi mukava tutustua muihinkin teksteihis.
VastaaPoistaNimimerkkini on Wicked fairy, olen kirjoittanut lähinnä orginaaleja ja Glee -ficcejä.
VastaaPoista