Lukiossa tapasin Frankin, kömpelön ja maanisen nörtin, josta pian tuli paras ystäväni. Hänellä oli ollut kasvupyrähdys kesällä ja oli todella kömpelö pitkien käsien ja jalkojensa kanssa, mutta hän oli myös paras tietokonepelaaja New Yorkissa, ja voitti jopa ammattipelaajat. Ehkä hän voisi olla maailmanmestari, jos hän ei olisi lopettanut kilpailemista vain 3 vuotta myöhemmin, kun hän kyllästyi julkisuuteen ja kiinnostui pelisuunnittelusta.
Hän rakasti yhä virtuaalipelejä ja oli opettanut paljon minulle ja siskolleni Echelonille. Muutaman viime kuukauden ajan olimme pelanneet peliä nimeltä Never Trust Anyone Over 25. Pelissä pelaajat taistelevat vallan väärinkäytöksiä ja internet valvontaa vastaan ja kehittävät parempia järjestelmiä, kuten Projekti Koulut ja resurssipohjainen talous.
Pelaajat myös etsivät ja jakavat tietoa Deep Webissä, jakavat musiikkia, kirjoja, pelejä ja ohjelmia ilmaiseksi, ja käyttävät haktivismia ja vakoilulaitteiden häirintää päihittääkseen NSA:n. Paras osa peliä oli, että sitä ei pelata vain pelisivulla, vaan myös ympäri nettiä ja tosielämässä.
Kolme päivää myöhemmin, kun olimme pelaamassa ja syömässä nachoja, sain soiton armeijan laboratoriosta. "Mikä on ongelma? Minulla on vielä neljä päivää vapaata töistä", kysyin. "Olen pahoillani herra Foster, mutta meillä on ongelmia hybridin kanssa. Hän on fyysisesti ja henkisesti täysin kehittynyt, mutta kieltäytyy suorittamasta tehtäviään simulaatiossa. Voitko tulla ja korjata hänet?" Minulla ei tietenkään ollut muuta vaihtoehtoa kuin sanoa kyllä, yhtä kaikki olin vasta opiskelija.
"Hei ..", aloin kysyä, kunnes tajusin etten tiedä hänen nimeään. "Mikä sinun nimesi on?"
"Olen A`rya", hän sanoi virnistäen, mikä näytti melko pelottavalta hänen pitkien, käärmemäisten hampaidensa vuoksi. "No niin A`rya, kuulin että sinulla on ollut ongelmia komentajien kanssa. Miksi et suorittanut tehtäviäsi simulaatiossa?"
"Miksi tappaisin miehen joka ei ole koskaan satuttanut minua, vain koska he käskevät? En edes tiedä, keitä he ovat, en varmasti pidä heitä parempina ihmisinä. He ehkä loivat minut, mutta he eivät omista minua, eikä minulla ole osaa heidän sodassaan." Silloin ymmärsin että hän oli hyvä ihminen, enkä halunnut tehdä hänestä murhaajaa. Mutta hän oli liian älykäs ja vaarallinen, he eivät antaisi hänen mennä. Minun täytyi pelastaa hänet.
Sen jälkeen kun lähdin töistä, aloin suunnitella mitä tarvitsisin pelastaakseni hänet ja paetakseni. Minulla oli jo syöksylauta, tainnutuskaasua ja USB-tikulle tallennettu hakkerointiohjelma, jolla voisin avata sähköisiä lukkoja, mutta tarvitsin rahaa ja jonkinlaisen aseen. Rahan saaminen oli helppoa, Frankilla oli paljon Bitcoineja, joten minun täytyi ainoastaan mennä automaatille joka vaihtoi niitä käteiseksi. Sitten menin tapaamaan ystävääni Janusta, joka oli Harlekiini.
NTAO25:ssä on kahdenlaisia jäseniä. Polunraivaajat kuten minä, Frank ja Echelon kehitämme parempia järjestelmiä ja levitämme tietoa, kun taas Harlekiinit ovat eräänlaisia henkivartijoita. He suojelet nuoria jäseniä jotka eivät vielä ymmärrä totuutta valvonnasta ja Systeemistä, sekä aktivisteja mielenosoituksissa. Nimet tulevat John Twelve Hawksin kirjoista, joista tuli 40-luvulla oikeita kulttiklassikoita, varmaankin koska ihmiset huomasivat elävänsä kirjojen kuvaamassa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti