Sick Game Called Life 4. luku

Janus oli antanut minulle Morpheuksen osoitteen. Morpheus oli Hidden Wikin ylläpitäjä ja myi laittomia aseita ja väärennettyjä henkilöllisyystodistuksia. En oikeastaan pitänyt hänestä. Tarkoitan, että olin kiitollinen hänen sivustaan ja mitä hän kirjoitti Systeemistä oli mahtavaa, mutta tiesin että hän myi aseita palkkatappajille jotka työskentelivät poliitikoille, ja monet yritykset käyttivät hänen rahanpesu palveluitaan.

Kun olin saanut mikroaalto/laser aseen Morpheukselta, aloin pakata pakomatkaa varten. Olin tunkemassa itse rakentamaani läppäriä, radiopuhelinta ja rahoja reppuun kun joku koputti oveen. “Hei, voidaanko mää ja mun veljeni tulla teidän mukaan? Mun täytyy saada Nika turvaan meidän vanhemmilta.”, Janus sanoi ovelta. Hänen takanaan piileskeli laiha 11-vuotias poika, jolla oli vaaleat kiharar hiukset. Pojan silmissä näin surua ja tuskaa, mutta myös lämpöä ja rohkeutta. 

Se ei yllättynyt minua, ottaen huomioon mitä hänelle oli tapahtunut, mutta mikä yllätti minut oli kärsivällisyys ja ymmärrys jonka näin. Se ei ollut yleistä aikuisillakaan, puhumattakaan hänen ikäisestä pojasta. Sitten ymmärsin, hän oli Enkeli. 

Vuoden 2030 "Enkelten Kapinan" jälkeen Enkelit olivat saanet ihmisoikeutensa eikä ketään pidetty enää orjana. Nykyään oli lähes mahdotonta erottaa kuka oli Enkeli, paitsi persoonallisuuden perusteella, sillä suurin osa käytti lääkkeitä jotka estivät heidän siipiään kasvamasta. 

“Tottakai voitte, nähdään huomenna täällä, okei?”

Seuraavana päivänä töissä olin todella hermostunut. Olin varma, että työkaverini tiesivät mitä aioin tehdä, ja minä hetkenä tahansa vartijat tulisivat ja ottaisivat minut kiinni. Kun kello vihdoin tuli kaksi, lähdin helpottuneena työpisteestäni. Kävelin maanalaisia käytäviä pitkin lukitulle ovelle, jonka takana A`ryaa pidettiin. Huoneeseen pääseminen oli helppoa, mutta kuinka saisin hänet ulos?