"Hi everybody! Guess who we have here today?" jonkin turhanpäiväisen roskaohjelman juontaja näytti liiankin innokkaalta, lähestulkoon pomppiessaan sohvallaan. Kamera oli kohdistettu hänen kasvoihinsa, jotka suorastaan säteilivät sitä ah-niin-ihanaa tekopirteyttä, jonka leväperäisyys paistoi miljoonien kilometrien säteelle.
"Synyster Gates and Zacky Vengeance from Avenged Sevenfold!" tuo samainen punapää hihkui, kameran siirtyessä kuvaamaan juontajaa vastapäätä asetetulla sohvalla istuskelevaa parivaljakkoa. Zacky heilautti kättään näennäisen hyväntuulisesti, Synysterin toistaessa eleen vaisusti.
"It's, eh, nice to be here." Älä jauha paskaa, Zacky. Oli varmasti kaikki, mitä Brianin pienessä mielessä liikkui, hänen toverinsa tapailtuaan sanoja yhä heihin kohdistuneille kameroille. Brian ei jaksanut kiinnostua koko kamerasta. Hän ei ymmärtänyt alkuunkaan, kuka vitun pässi oli mennyt järjestämään heille sen haastattelun sinä vitun päivänä, sinä vitun ainoana päivänä, jonka Brianin halusi pyhittää edesmenneelle ystävälleen. Ja joka ainoa talipää tiesi, mikä se vitun päivä oli. Kahdeskymmeneskahdeksas kahdettatoista. Päivä, josta harvoin puhuttiin edes bändin kesken, ei ainakaan Brianin kuullen. Ei siis ollut ihme, että kyseinen mies muistutti varmasti pikemminkin perseeseen ammuttua karhua, kuin edustuskelpoista soolokitaristia. Niin, edustuskelpoinen.. Kuvaus oli hyvin kaukana Brianista. Zacky oli väenvängällä saanut repiä likaiset vaatteet kitaristipartnerinsa yltä, taluttaa tämän suihkuun ja vaatettaa tämä uudelleen. Zacky oli ihan todella seisonut vierellä kuin holhoava vanhempi aamutoimien ajan, yrittäessään kello kahdeksasta lähtien neljän tunnin ajan saada edellisenä iltana hieman turhan paljon juoneen ystävänsä näyttämään edes jotenkin ihmismäiseltä, vaikka Brian taisi siltikin muistuttaa lähinnä metsänpeikkoa.
"Synyster? Synysteer? Synyster Gates?" punapääjuontaja haki apaattisena eteensä tuijottavan miehen huomiota, siinä kuitenkaan heti onnistumatta.
"Brian?" Zackykin yhtyi herättelyyn, tosin huomattavasti varautuneempaan ja pehmeämpään sävyyn, kuin yli-innokas edeltäjänsä, jonka rytmikitaristi tiesi varmasti käyvän Brianin hermoille pahemman kerran.
"We thought you were asle-" punapää, sohvapöydällä nuokkuvasta metallikyltistä päätellen Claire, aloitti hermojaraastavan pirteän kimityksensä, Brianin vihdoin suvaittua suoda palan huomiostaan naisellekin.
"Fuck off." soolokitaristi murahti hiljakseen, hänen pinnansa alkaessa saavuttaa huippupisteensä. Kauaa se ei enää kestäisi ja kun se katkeaisi.. Zacky tiesi, että silloin ei kukaan tahtonut olla muutoin melko leppoisan retaleen alta kuoriutuvan pedon lähettyvillä. Vengeance uskalsi kuitenkin epäillä, että kriittinen raja oli jo ylitetty.
"Pardon?" Claire kimitti, yrittäessään hullunkurisen näköisesti samalla sekä pitää takamuksensa sohvassa, että kumartua sohvapöydän ylitse Brianin nokan eteen.
"SHUT THE FUCK UP!" sohvalta seisomaan pompanneen miehen karjaisu varmasti helisytti ikkunoita ja ellei muuta, niin ainakin säikäytti punapäähaastattelijan, sekä vähintään puolet kuvausryhmästä pahanpäiväisesti.
"Excuse me, it's a little bad time for interview.." Zacky mutisi nopeasti, ennen kuin hypähti pystyyn ja kiiruhti ystävänsä perään.
"Brian! Brian, my dear, will you please wait?" Zacky huudahti suorinta reittiä ulos kuvauspaikalta kimpaantuneena marssineen Brianin perässä harppoessaan. Jälkimmäiseksi mainittu ei hidastanut tahtiaan pätkääkään, ei osoittanut pienimmälläkään eleellään edes kuulleensa toisen pyyntöä.
"Hey!" Zacky pysäytti ystävänsä etenemisen asettumalla järkkymättömään haara-asentoon heille varatun pukeutumishuoneen oven suulle. Pukeutumishuoneesta ulos pyrkineen Brianin matka tyssäsi siihen, eikä tämä tajunnut edes vastustella, Zackyn asettaessa kätensä hänen rintakehälleen ja työntäessä häntä hellästi takaisin syvemmälle pukuhuoneeseen. Vasenkätinen ei oikeastaan yllättynyt, oikeakätisen rutistaessa hänet tiukkaakin tiukempaan pihtiotteeseen ja painaessaan kasvonsa vasten hänen olkaansa. Zacky ei välittänyt, vaikka Brianin lohduttoman tuskan kyyneleet tuhrivat hänen valkean paitansa olan, eikä hän välittänyt siitä, ettei Brianin ote ollut erityisen hellä. Zacky kietoi kätensä pehmeästi toisen kitaristin ympärille, silitellen tämän niskahiuksia rauhoittavasti, hiusten omistajan omien nyrkkien ollessa tiukasti puristuneina Zackyn valkean t-paidan selkämykseen.
"I miss him so fuckin much." Brian onnistui kähisemään koko kehoa vavahduttelevien nyyhkytysten lomasta.
"Shh. It's okay, we all miss him and you have right to miss him as much and as long as you feel so." Zacky kuiskaili sanat ystävänsä korvaan rauhoittavasti, pakottaessaan omaa kurkkuaan kuristavan palan pois.
"You're so brave, my own superman."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti