Kesäloma oli alkanut, ja eilen Jenny, erään Brooklynissa sijaitsevan nuorisokeskuksen ohjaaja ja meidän hyvä ystävämme, jonka me tiesimme työskentelevän AF- societylle, oli kertonut (varmistettuaan ensin ettei lähellä ollut valvontakameroita) järjestön pitävän majaansa keskellä Arizonan autiomaata. Sen jälkeen kun olimme ostaneet kartan, ruokaa ja muutaman CD-levyn matkaa varten, tankanneet auton ja hyvästelleet ystävämme, meillä oli enää yksi asia tehtävänä: sirujen poisto.
Nykyään lähes kaikilla oli siru käsivarressaan ihon alla, sillä ilman sitä ei saanut pankkitiliä, sairasvakuutusta tai asuntoa. “Ehkä meidän ei pitäisikään tehdä tätä. Emmekö voisi hankkia jostain töitä vaikka siivoojina?”, Bill kysyi. Tiesin ettei hän ollut tosissaan, me emme kestäisi siivoojina viikkoakaan. Hän oli peloissaan, ja ymmärsin sen. Kun ottaisimme sirut pois, olisimme valvovan Verkon, mutta myös turvaverkon ulkopuolella, eikä takaisin olisi enää paluuta.
Tein pienen viillon Billin käsivarteen, otin sirun pois ja kiedoin siteen hänen kätensä ympärille. Haava ei ollut kovin iso, mutta arpi siitä todennäköisesti jäisi. Kun Bill oli poistanut minun siruni ja toipunut veren näkemisen aiheuttamasta huonosta olosta, lähdimme ajamaan kohti pohjoista Arizonaa.
Me ajettiin kierrellen pikkuteitä pitkin, välttäen tietullit ja poliisien kamerat, ja nukuttiin matkan varrella autossa. Motelleihin meillä ei ollut varaa, ja tuskin me huonettakaan oltaisiin saatu, ala-ikäisinä ja ilman henkilöllisyystodistusta. Kiertelystä johtuen matka kesti kaksi päivää kauemmin, ja me kiitettiin Jennyä rahoista jotka se oli antanut, sillä bensaa kului paljon, eikä me luottokorttejakaan voitu käyttää, sillä jokaisesta korttiostosta jää merkintä tietokantaan, emmekä me todellakaan halunneet kenenkään pystyvän jäljittämään meitä.
Lopulta viidennen päivän iltana, ajaessamme pientä autiomaatietä, edessämme levittyi laakson täydeltä taloja aurinkopaneelit katollaan, kasvihuoneita ja nauravia lapsia. Ero oli valtava verrattuna maailman josta olimme juuri tulleet, maailmaan täynnä valvontaa ja epäluuloa. Ensimmäistä kertaa ymmärsin mitä vapaus todella tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti