En ollut koskaan kuullut tästä kanavasta, mutta kuten kaikki muutkin amerikkalaiset, olin kuulut uutisissa puhuttavan AF-societystä, järjestöstä joka pelasti Enkeleitä. Olin aina miettinyt miksi minun rakkauteni Liamiin oli laitonta, vaikken koskaan voisi satuttaa häntä, kun taas Enkeleiden omistajat tekivät niille lapsille mitä hirveimpiä asioita, joutumatta koskaan vastuuseen. Ihmiset sanoivat etteivät ne olleet ihmisiä vaan mutantoituneita iljetyksiä, mutta minä olin katsonut Enkeliä silmiin ja tiesin ettei se ollut totta.
Kaksi päivää haastattelun jälkeen makasin sängyllä kuuntelemassa musiikkia, kun ovikello soi ja kuulin äitini huutavan: ”Nick, Liam on ovella. Hänen äitinsä toi hänet.” Hetkeä myöhemmin kuulin töminää rappusista ja näin suloisen Liamin. Hän loikkasi syliini virnistäen leveästi, istui mukavasti syliini ja laittoi kätensä olkapäälleni.
“Wow, mä kaipasin sua ihan sairaasti. Me muutetaan takas naapuriin, äiti ei saanut Floridasta töitä, mutta se saa palata vanhaan työhönsä.” Nauroin, olin niin onnellinen. “Ai niin, mun piti antaa sulle se postikin. Sun äitis antoi tän mulle kun mä tulin sisään.”, hän sanoi asettaen postin sängylle. En ollut koskaan saanut niin paljon postia, ja olin utelias kuka ne oli lähettänyt.
Avasin vihreän kirjekuoren, ja sisältä paljastui AF- societyn lähettämä kutsu ilmaiselle kesäleirille Arizonaan, sekä kaksi junalippua. Virnistin onnellisena, minä ja Liam matkuisimme pian yhdessä.
Mr. Shadows, Avenged Sevenfoldin kitaristi Synyster Gates.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti