Mä kaadun nauraen sun viereen nurmikolle ja suutelen sun nenän päätä.
Kun mä muutin tänne syksyllä Helsingistä, muut piti mua hulluna, kun mä tanssin keskellä katua. Ne pelkäs mun lapsen katsetta, viatonta ja rehellistä, joka näki keitä ne oikeasti oli, näki sen roolin taakse, jota ne esitti. Mutta sä olit erilainen, sä olit kyllästynyt esittään kilttiä tyttöä, luokan priimusta vaaleenpunasessa neuletakissa.
Ne näkee sut vaan entisenä ihmelapsena, eikä ne oo koskaan ymmärtäny, mitä sä näät "sellaisessa haihattelevassa kummajaisessa" ,kuin mä.
Aluks mä pelkäsin, että sä jättäisit mut, että sun lapsuuden ystävien ja vanhempien hyväksyntä olis sulle tärkkeempää kuin me, mutta vähitetellen mä oon tajunnu,että sä tunnet mut oikeasti, tiedät musta kaiken, ja siksi rakastat mua.
Mä pujotan sun letteihin voikukkia ja me juostaan paljain jaloin metsässä. Eikä ne voi katsoo meitä halveksien, kun mä annan sulle kielletyn suudelman kuusten varjossa.
Uskovaiset hylkäävät, sitä on turha miettiä
ne ajaa ulos meistä vääriä henkiä
mutta mä tarvitsen sinut, laitan salaisen huoneen, tyynyn.
Sä oot mun Ängel i rummet, sinä vain minut tunnet.
Huudetaan parvekkeelta, ei saa tulla jatkoille
sä olet mun, eikä toiset voi sua repii itselleen.
Maailma on kylmä ja meille vihainen
mutta tänä yönä laitetaan, toistemme hiukset leteille.
Olen ehkä Eva Dåhlgreen kaikista maaillman naisita
Sinä olet meistä vahvempi, älä katso rumaa totuutta
On parempi ettet tiedä mitä ne meistä puhuu
Sinä näät sen kaiken minussa, mitä muut ei rakasta
sinä näät sen kaiken, nukutaan kielletyllä iholla.
Sinä näät sen kaiken minussa, mitä muut ei rakasta
sinä näät sen kaiken, nukutaan kielletyllä iholla.
Maailma on kylmä ja meille vihainen
mutta tänä yönä laitetaan, toistemme hiukset leteille
Tänä yönä laitetaan, toistemme hiukset leteille
Lyriikat on Jipun kappaleesta Eva.
