Seisoin ase kädessä, valmiina ampumaan, kun huomasin 13-vuotiaan pojan mielenosoittajien joukossa ja järkytyin. Vaikka hänellä oli arpi poskessaan, suupielestä korvaan, tunnistin hänet serkukseni joka oli viety kolme vuotta aiemmin. Mutta eikö hänen pitänyt olla jossakin instituutissa, jossa hänet yritettiin parantaa ja jossa hän työskenteli yhteiskunnan hyväksi? Miksi hänellä oli arpi? Mitä hänelle oli tapahtunut? Vähitellen aloin ymmärtää, kuin mielestäni olisi vähitellen poistunut sumu.
Totuus, jonka olin aina tiennyt mutta kieltäytynyt näkemästä, iski minua suoraan kasvoille. Pudotin aseeni ja hautasin kasvot käsiini itkien. Muutkin sotilaat näyttivät ymmärtävän saman asian, ja pian lähes kaikki olivat pudottaneet aseensa. Taistelu, pelko ja kidutus oli vihdoin ohi. Mutta mitä seuraavaksi tapahtuisi?
Seuraavina päivinä Angel Friends Society lähetti Enkeleiden haastatteluja televisiosta, ja muutamassa päivässä lähes kaikki amerikkalaiset olivat heidän puolellaan. Viikkoa myöhemmin viranomaiset antoivat viimein periksi, erosivat ja Enkelit vapautettiin. Mr. Shadows piti Washingtonissa puheen, joka näytettiin myös suorana televisiosta:
“Viime viikolla avasimme silmämme ja näimme julman maailman, maailman missä lapsia myydään ja pidetään orjina. Mutta minä tidän että me pystymme toimimaan paremmin. On aika uudelle yhteiskunnalle. Yhteiskunnalle, joka perustuu yhteistyöhön ja demokratiaan, ei määräyksiin ja kontrolliin. Yhteikunnalle ilman voittajia ja häviäjiä, yhteiskunnalle jossa ihmiset huolehtivat ja kunnioittavat toisiaan. Koskaan enää ei yhtäkään ihmistä pidetä orjana tai kohdella alempiarvoisena. Koskaan enää ei ketään käytetä välineenä rahan tai vallan hankkimiseksi. Koskaan enää me emme sulje silmiämme toisten kärsimykseltä tai anna pelon ja vihan sokeuttaa meitä.”
