Epilogi
5 vuotta myöhemmin
Alex ja Luka istuivat sylikkäin erään talon rappusilla entisessä Angel Cityssä, kun Nika hiipi heidän taakseen ja heitti heitä vedellä täytetyllä ilmapallolla. Luka hyppäsi pystyyn huutaen “Penteleen kakara!” ja lähti ajamaan Liamia takaa nauraen. “En mä ole kakara, mähän täytin 18 kuukausi sitten!”,Liam protestoi, saaden kaikki nauramaan. “Voi pikkuinen, ei aikuisuus ole kiinni iästä vaan kypsyydestä,” Nick vastasi “Vaikka kyllä mäkin ihan täys kakara olen.” Ja kuin todistaakseen sen, nappasi Liamia vyötäröstä ja nosti huitovan pojan olkapäälleen.
“No niin lapset, rauhoitutaanpas nyt. Aika lähteä töihin!”, Bill sanoi vitsaillen opettajan äänellään. Bill, Liam ja Nick (joka opiskeli psykologiksi) kävelivät kaupungin läpi kohti koulua. Kaupungissa ei enää asunut yhtä paljon Enkeleitä kuin ennen, he olivat saaneet töitö ja perustaneet perheet ympäri maata. Kaupunki ei ollut kuitenkaan kuollut, sillä siitä oli tullut maailman ensimmäinen raha-vapaa kaupunki. Kaupungissa hyväksytään myös aikuisten välinen insestinen suhde (mikäli molemmat osapuolet ovat myöntyväisiä suhteeseen) ja moniavioisuus, sekä tarjotaan suhteessa oleville tukea ja suojelua, tarvittaessa jopa puolustetaan oikeudessa. Tämä on houkuttanut kaupunkiin asukkaita, kuten myös lasten opetus Unschooling filosofian mukaan. Monet vastustavat valtion koulujen aivopesua ja valehtelua, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta opettaa lapsiaan itse.
Tom suuntasi rakennustyömaalle kaupungin toiselle laidalle, ja Luka ja Alex, jotka työskentelivät kotona, jäivät istumaan aurinkoiselle kuistille kahdestaan. He olivat onnellisen tietämättömiä öljyn kulumisesta loppuun, valtion ylivelkaantumisesta ja dollarin romahduksesta, katastrofeista jotka häämöttivät tulevaisuudessa, ja johtaisivat uuteen painajaiseen.
Unohdetut on nyt valmis! Mitä piditte? Tarina jatkuu "Sick Game Called Life" kertomuksessa, tosin uusilla hahmoilla :)
