Routarakkaus

Ysiluokka on juuri alkanut ja me jonotetaan luokkakuvaan. Luokan pissikset
valittaa taas kuinka hirveiltä ne näyttää. Huoh. Kuvaaja laittaa mut tietysti eturiviin, koska oon luokan lyhyin ja Sonja tulee seisomaan mun taakse. Mä mietin taas mikä mua on viime aikoina vaivannut. Mä oon jääny katsomaan Sonjaa ja viime viikolla kun se sano että Tomi on söpö, mä tunsin oudon kouristuksen mun vatsassa. Mitä se oikeen tarkoittaa?

Matikantunnin (jonka mä kulutin piirtämällä Sonjasta kuvan) jälkeen me pyöräillään Sonjalle niin kuin lähes joka päivä jo kahdeksan vuoden ajan. Sonjalle siksi koska mun äiti on usein iltavuorossa, eikä kumpikaan meistä osannut tehdä ruokaa. Matkalla mä aloin muistella ala-aste aikoja, kuinka me oltiin istuttu läheisissä keinuissa ja juteltu kaikesta.

“Sonja, mistä sä haaveilet?” mä kysyin uteliaana. Sonjalla oli mietteliäs ilme.
“Mä haluan olla eläinlääkäri. Sitten mä hankin koiran ja asun sun naapurissa mun poikaystävän kanssa ja meidän lapset leikkii aina yhdessä, ihan niinkun mekin nyt.Entä sä?”
“Mä en halua mennä ikinä naimisiin. Me kuitenkin erottaisiin ja sitten kaikki joutuis kärsimään ja olis surullisia.” Sonja kallisti päätään ja kysyi: “Etkö sä sitten rakasta ketään?”
Mä punastuin ja katselin mun sinisten ballerinojen peittämiä varpaita. “Mä rakastan sua.”