Heräsin hikisenä, taas, ja kun muistin unen jonka olin juuri nähnyt, en voinut kuin juosta vessaan ja oksentaa. Miksi minulla täytyi olla tämä sairas kiinnostus parhaan kaverini pikkuveljeen? En voisi koskaan kertoa kenellekkään, he eivät ymmärtäisi, ainoastaan kääntäisivät selkänsä minulle.
Juuri silloin Mike soitti ja kysyi tulisinko pelaamaan videopelejä heidän luokseen. Suostuin, sillä vaikka tiesin siitä tulevan yhtä kidutusta, en koskaan kieltäytynyt tilaisuudesta nähdä Liam. Tiedän kyllä, säälittävää.
Miken luona Liam halusi tietysti pelata meidän kanssamme, ja huomasin jatkuvasti jääneeni katsomaan häntä, vaikka luulisi että olisin jo tottunut hänen seuraansa. Mike ei onneksi huomannut mitään, se olisikin ollut hauskaa selittää miksi katselin jatkuvasti hänen pikkuveljeään.
Yhtäkkiä alakerrasta kuului kolinaa ja humalaisia huutoja, ja näin kuinka molemmat pojat säpsähtivät. Yritin olla kuin en olisi huomannut mitään, vaikka tiesin täsmälleen mitä heidän isäpuolensa heille teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti