Sori, että tää kirjotus myöhässä, kaikki aika on mennyt äikän tutkielman tekemiseen. Mutta nyt se on vihdoin valmis. Tän tarinan olen kirjoittanut vuosi sitten koulussa, hope you like! :)
Pimeys on lämmintä ja pehmeää, aivan kuin mustat enkelinsiipeni, jotka olen kietonut syliini käpertyneen itkevän keijun ympärille. Pimeydessä olen turvassa, kaltaisteni seurassa. Täällä minun ei tarvitse piilotella mitään.
Herään kylmään valoon. Valon maailmassa olen yksin, ympärillä vain ihmisiä jotka ovat piilottaneet varjonsa syvälle sisimpäänsä, missä se kalvaa heitä.
Minä olen hyväksynyt varjoni, ja olen siksi turvassa pimeydessä, mutta valossa joudun piilottamaan ne.
Nukahdan ja astun pimeyden maailmaan. Löydän keijun käpertyneenä varjoihin. Pyyhin hellästi hänen kyyneleensä ja parannan ranteiden arvet suudelmilla. Pimeyden maailmassa mikään ei voi satuttaa minun keijukaistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti