Aleksi oli kymmenen, kun Luka ensimmäisen kerran näki hänen selässään kasvavat valkoiset höyhenet. Aleksi valitti selkänsä kutinaa ja yritti nähdä selkänsä peilistä, epäonnistuen surkeasti. “Näytä mulle”,Luka käski ja Aleksi huokaisi dramaattisesti ja kääntyi ympäri.
Ne oli vain höyheniä, joten kun hän näki hämmentyneen ilmeen Aleksin kasvoilla ja katseen joka sanoi “Mikä mua vaivaa?”,Luka taputti hellästi hänen olkapäätään ja käski mennä nukkumaan. Silti, jossain päänsä sisällä, hän muistaa ajatelleensa että ehkä se olikin jotain.
Päivä, jona heidän vanhempansa saivat tietää on sumea. Heidän äitinsä tulee heidän huoneeseensa kun Aleksi on vaihtamassa vaatteita, selkä ovea kohti ja siivet esillä, ja hän kirkuu. Se on sekavaa ja outoa, he itkevät ja niin myös Aleksi, Luka ei, mutta se johtuu varmaankin siitä että hän on liian hämmentynyt. Aleksi pyytää anteeksi ja juoksee.
Luka löytää hänet minutteja myöhemmin pieneksi käpertyneenä, siivet suojelevasti ympärillensä levittäneenä, nyyhkien ja kyyneleet kasvoillaan virraten.
“Älä anna heidän lähettää minua pois”,hän anelee, silmät pelokkaina ja suurina, ja Luka tuntee sydämensä särkyvän. He molemmat muistavat mitä tapahtui tytölle, joka oli heidän luokallaan.
He muistavat ilmeen opettajan kasvoilla, kun ne tulivat hakemaan tyttöä - se oli puhdasta surua. Koska se mitä tapahtui tytölle, ja muille enkeleille, ei ole jotain mistä ihmiset haluavat puhua.
Hän kuiskaa lohduttavia sanoja Aleksin korvaan, silittää siipiä rauhoittelevasti ja suutelee hänen poskeaan. “En koskaan”,hän lupaa, antaa otsansa levätä vasten Aleksin ja kietoo kätensä tiukemmin toisen ympärille.
He päättävät että on parempi Aleksille, jos he eivät anna hänen käydä koulua. He soittavat rehtorille, täyttävät paperit ja hyväksyvät pahoittelut (koska virallinen syy on parantumaton sairaus, ja Luka löytää itsensä naumarasta sille, koska se ei ole sairaus, se on osa Aleksia kuten jalka tai käsi.) ja Aleksi on vapaa.
Luka puristaa hänen kättään vähän kovempaa kun he saavat mahdollisuuden tehdä niin, he alkavat nukkua yhdessä sängyssä ja taputukset poskilla muuttuvat pieniksi suudelmiksi huulille. Se voisi olla kaunista jos se ei olisi niin surullista, koska Aleksin täytyy piileskellä ja niin tekee myös Luka, he piileskelevät yhdessä Aleksin siipien alla ja kuuntelevat vanhempiensa itkemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti